Inspiroiva syysloma

Virpiniemi on nostalginen paikka minulle. Olin siellä yleisurheilun piirileirillä jo 25 vuotta sitten.

Viime viikonloppuna minulla oli kaksikin inspiraation lähdettä: lomalukemisena Eero Mäntyrannan Kairoilta kisaladuille (1968) ja treeniseurana Oulussa Maija ja Jani sekä vaihteleva joukko muita hiihdosta innostuneita. Mäntyranta kirjoittaa kirjassaan: ”Hiihto on urheilulaji, joka kysyy lähes kaikkia lihaksia, poskilihaksia kenties lukuun ottamatta.” Tähän kyllä täytyy todeta, että porukalla harjoitteleminen oli niin hauskaa, että myös poskilihaksia kysyttiin!

Perjantaina Maija ohjasi kuntopiiriä nuorelle hiihtäjälupaukselle. Lähdin tietysti mukaan, kun tuli mahdollisuus. Tämä treenimuoto on ollut minulla unholassa vuosikausia, ja syykin muistui mieleen. Kuntopiiri on todella raskas harjoitus! Oli suorastaan masentava huomata, että edes perusliike penkkihyppely ei meinannut aluksi onnistua. Juuri, kun pääsi muuten rytmistä kiinni, alkoi hyytyä väsymyksestä. Piirissämme oli kuusi liikettä, joita teimme aina 50 sekuntia. Liikkeen vaihtoon oli varattu kymmenen sekuntia. Kello piippaus rytmitti ahkeroimistamme. Suunnitelma oli tehdä kuntopiiriä 1+2+3 kierrosta, palautuksena aina yhtä monta Ouluhallin kierrosta hölkkää. Kahdesta peräkkäisestä kierroksesta palautellessa kävi selväksi, että kolme peräkkäistä kierrosta olisi tällä kertaa minulle liikaa. Kaikki lihakset olivat jo ihan vatkulia. Rohkenen olla eri mieltä Mäntyrannan kanssa, joka kirjoittaa: ”Olen hylännyt kuntopiirin, joka monen valmentajan mielestä on erittäin hyvä harjoitusmuoto. Kävin sen moneen kertaan läpi ja totesin, että sillä ei ole käytännössä minkäänlaista kuntoa kohottavaa vaikutusta, pikemminkin päinvastoin.”

Lauantaina Jani ja Maija kärsivällisesti opastivat minua rullahiihdossa. Kivikkokankaan ulkoilureiteiltä löytyi tähän sopivaa baanaa. Tasatyönnöstä jäi mieleen, että kädet pitäisi saada koukkuun, ja kämmenet sivulle hartioiden leveydelle pois vartalon edestä. Ja se lantio… Tässä riittää työsarkaa, mutta kiitos hyvien mallien, minulla on jonkinlainen käsitys, miten sen pitäisi mennä. Aluksi olo rullien päällä oli taas todella huteraa, mutta lenkin loppua kohden tuntuma alkoi parantua. Treenikertoja vain lisää! Mikähän lie hidastuskelaus kamerassa on ollut päällä :)?

Sunnuntaina aamulla vettä tihuutti ja lämpötila pyöri nollan paikkeilla - siis Maijan manaama keli sauvalenkille. Sauvajuoksu kuului muuten Mäntyrannankin suosikkeihin: ”Sauvajuoksua olen harrastanut kerran viikossa - - Siinä oppii oikean sauvojen viennin. Kun mäki on tarpeeksi jyrkkä ja korkea, ja sen juoksee täysiä ylös useita kertoja, tulee intervalliharjoitusta kummasti.” Suuntana meillä oli Virpiniemi, jossa kävimme lämmittelyn jälkeen vaihtelevan treenin kimppuun:
- 5x1.45s ylämäkeen reippaasti kävellen/hölkkäpalautus
- 5x60s ylämäkeen reippaasti-kovaa sauvajuosten/kävelypalautus (näissä nousuissa myös loikimme lyhyen pätkän nousun keskivaiheilla)
- Leppoisa siirtyminen uuteen mäkeen
- 4x20s jyrkkään ylämäkeen kovaa/kävely+seisoskelupalautus noin 3 min.

 

Videointi paljasti, että sauvakävelyni on sellaista suppeaa köpöttelyä. Nyt minulla on kuitenkin selkeä mielikuva, jota kohti pyrkiä: askel hakee edestä ja lantio on kävelyssä mukana. Tästä lajista voisin saada hieman lisää liikkuvuuttakin - se otettaisiin kiitollisuudella vastaan.

Kiitos valmentajille ja treeniseuralle erinomaisesta viikonlopusta! Hiihtokuume kasvoi entisestään.