Valohoitoa ja hyvää hiihtotreeniä

Keskeltä marraskuun pimeyttä pääsin kahden viikon lomamatkalle Australian kesään. Mieheni Peter oli Sydneyssä työmatkalla, ja työvelvoitteiden päätyttyä liityin hänen seuraansa. Tarkoituksenamme oli patikoida ensin Sydneyn ympäristön kansallispuistoissa. Toiseksi viikoksi lensimme pohjoiseen Cairnsiin, josta käsin ”pakollisia” vierailukohteita olivat Suuri Valliriutta sekä sademetsät.

Matkustus Sydneyyn oli pisin kokemani, yhteensä noin 28 tuntia. Välilaskupaikkana oli Singapore, joka on valittu jo viisi kertaa maailman parhaaksi lentokentäksi. Kurkkasin lentokentän kotisivuille etukäteen, ja osasin pakata käsimatkatavaroihin lenkkarit sekä kuntosalivaatteet. Tunti juoksumatolla ja lihaskuntotreeni tekivät kahden pitkän lennon välissä todella hyvää! Treenin jälkeen pääsi tietysti myös suihkuun, ja jälkihikeä saattoi kuivatella trooppisen lämpimässä ulkoilmassa uima-altaalla illan pimeydessä. Toistin saman rutiinin myös paluumatkalla.

Sydneyssä sain kaksi päivää aikaa sopeuttaa itseäni ennen varsinaista liikkeellelähtöä. Ensimmäisen päivän Peter kävelytti minua kaupungilla, jotta pysyisin iltaan asti hereillä. Muistikuvat tästä päivästä ovat hyvin sumuiset. Toisena päivänä teimme lautalla retken Manlyn rannalle, jossa Peter surffasi. Itse kävin rauhallisella juoksulenkillä. Aikaeroon sopeutuminen kävi ensimmäistä päivää lukuunottamatta helposti.

Kolmantena aamuna heitimme rinkat selkään ja otimme junan Cronullaan, josta jatkoimme vielä lyhyen lauttamatkan Bundeenaan Royal National Parkin porteille. Tarkoituksena oli patikoida 26 kilometriä pitkä The Coast Track, ja yöpyä reitin varrella yksi yö. Reitti oli todella upea, mutta yllättävän rankka. Melko monta kertaa totesimme tiukassa nousussa tämän olevan hyvää hiihtotreeniä!

Alkumatka oli tasaisempaa.

Illan hämärtyessä piti vielä päästä alas rannan tuntumaan leiriytymään. Reitillä oli monia hienoja rantoja, mutta niillä uimista ei suositeltu myrkyllisten meduusoiden ja vaarallisten merivirtausten takia.

Rantareitiltä jatkoimme Sydneyn kautta junalla Blackheathiin, ja pystytimme teltan leirintäalueelle. Näin pääsimme patikoimaan uusille poluille Blue Mountains National Parkiin ilman rinkkoja. Vaikka sateinen keli ei ensimmäisenä päivänä suosinut maisemien ihailua, osoittautui varsinkin valitsemamme reitin loppunousu erinomaiseksi hiihtäjän harjoitukseksi. Nousun alla varoiteltiin sen jyrkkyydestä ja vaativuudesta, sekä arvioitiin nousun kestävän 2-3 tuntia. Tällainen kyltti on minulle aina pieni haaste- eikä nousuun kyllä kahta tuntia mennytkään. Takareidet ja pakarat saivat ankaraa rääkkiä.

Peter kipuaa. Alhaalta on tultu jo hyvän matkaa ylöspäin.

Blue Mountains National Park

Lomamatkan rankin osuus oli suunniteltu tarkoituksella reissun alkuun. Näiden kahden patikkakohteen jälkeen lensimme tosiaan trooppiseen pohjoiseen Cairnsiin, josta loma jatkui vielä snorklaillen Suurella Valliriutalla sekä lyhyemmillä, kuumankosteilla "bushwalkeilla" Mossmanin ja Daintreen sademetsissä.

Lepohetki Mossman Gorgella

Haaveilin kovasti, että palatessani Australian lomalta talvi olisi tullut jo Helsinkiin - mutta se oli turha toive. Tänäänkin lämpömittari on näyttänyt +7 astetta. Ylimenokausi olisi nyt kuitenkin ohi, ja mieli tekeekin jo treenaamaan. Aikaa saada itsensä kuntoon Tervahiihtoon on vajaa kolmisen kuukautta. Mutta eiköhän se riitä! Lumelle pääsen toivottavasti viimeistään joululomalla Oulussa. Sitä ennen on tyytyminen muuhun harjoitteluun. Seuraavaksi pitääkin alkaa tutkia Teemun ohjelmia tarkemmin.