Odotuksia hiihtolomalle

Helsingin hiihtoloma käynnistyi eilen vesisateessa. Lumi oli huvennut ympäristöstä muutamassa päivässä jo lähes olemattomiin. Kyllähän Paloheinässä pääsee vielä hiihtämään, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen, että matkasin tänään junalla Ouluun. Loppuviikosta pääsen vielä Posionkin maisemiin.

Tervahiihdon läheisyys on pitänyt motivaation huipussaan, mutta valitettavasti kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Reilu viikko sitten olin harjoittelemassa laskutekniikkaa VHS:n hiihtokoulussa Hakunilassa. Kaaduin jäisessä laskussa kovassa vauhdissa ja katkaisin sauvani. Vaikka kaatuminen oli raju, vakuuttelin olevani ihan kunnossa, ja hiihtelin muina miehinä porukan mukana harjoituksen loppuun (opettajan sauvoilla). En uskonut satuttaneeni itseäni kovin pahasti, mutta hiljalleen häntäluun seutua alkoi särkeä ja reiteen nousi kamala mustelma.

Mustelma on osoittautunut lähinnä kosmeettisesti haitaksi, mutta "pyrstö" on vaivannut enemmän eikä kipu osoita vielä lopullisen antautumisen merkkejä. Juoksu on jäänyt kokonaan pois, mutta pyöräily ja tasatyöntö-painotteinen hiihto ovat kuitenkin onneksi onnistuneet. Paloheinään saatiin parahiksi viime viikolla ladut myös pellolle, koska en ole uskaltanut hiihtää kaatumisen jälkeen kuin helpolla tasamaan ladulla ilman laskuja.

Oulussa ja Posiolla olisi vastoinkäymisistä huolimatta tarkoitus kerätä mukava määrä hiihtokilometrejä. Itse asiassa olen haastanut tokaluokkalaiseni hiihtoloman ajaksi "oppilaat vastaan opettaja" -kilometrikilpailuun. Oppilaat ottivat haasteen innostuksella vastaan, ja suunnitelmat luokan yhteisten kilometrien keräämiseksi oli loppuviikon suosituin puheenaihe koulussa. Oppilailta mukaan hyväksytään myös kävelykilometrit, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta hiihtää. Omaksi tavoitteekseni ilmoitin 300 kilometriä. Yksi oppilaista olikin jo oma-aloitteisesti keksinyt laskea, että se tekisi 13 kilometriä oppilasta kohti. Kävi miten kävi, luokassa lasketaan loman jälkeen pitkiä yhteenlaskuja, joiden lopputulos kiinnostaa kaikkia. Opettajan kilometrien lyömisestä on luvassa palkkioksi pullaa ja mehua. Omasta suorituksestani minun ei tarvitse ottaa paineita, sillä voittoa hauskempi asia oppilaille on luultavasti vain rökälevoitto.

Viikot ennen kaatumista sisälsivät hiihtoa, työmatkapyöräilyä ja 1-2 kovempaa juoksuharjoitusta. Vauhtikestävyyden harjoittaminen on minulle luonnollisinta tehdä juosten. Nyt, kun juoksu on pois laskuista, aion tutkia Teemun uusimpia ohjelmia tarkasti, ja napata sieltä tämän hiihtoloman ohjelmaan pari hiihtäen tehtyä vauhtikestävyysharjoitusta runsaan pk-hiihtelyn lisäksi. Todennäköisesti Maija tai Jani ehtii vielä antamaan minulle muutaman tekniikkaohjeenkin. Näillä eväillä siis kohti hiihtolomaviikkoa, joka on harjoituksellisesti tärkein viikkoni matkalla Tervahiihtoon.

Junamatkan päälle lauantaina 14.2. nautin suunnattomasti pakkasen puraisusta poskillani ja kolmesta kierroksesta Iinatin huippukuntoisella ladulla.